Huomenta!

Karhut heräsivät Ähtärin Eläinpuistossa!

 

Stealed from Madeleine

Asu, johon olen useampanakin kiireaamuna tukeunut.
Yksinkertainen mutta silti toimiva ja näyttävä kokonaisuus.

Näin Madeleinen blogissa tämän raitaneuleen, ja pakkohan se oli omaankin kaappiin hankkia. Ensimäinen neule muuten, missä on minun apinakäsilleni tarpeeksi pitkät hihat.

Tässä Madeleinen versio, Stripes & Leather. Hän uskaltautui rouhealla nahkahameella, itse menin iisimmällä, seilorihenkisellä kangashameella. Makea kontrasti muuten nuo punaiset kynnet!

 

Copycatin versio. En ymmärrä, miksi Bloggeri sitkeästi haluaa kääntää pystyssä olevat kuvani, mutta tällä mennään nyt. Käännelkää sitten päätänne :) Sopii teemaan, koska hamekin näyttää olevan vinossa... Nyt nyt kuvat ovat taas oikein päin...?

Neule Seppälä, hame Oasis

Maanantaina

Maanantaina tarvitaan yleensä jotain iisiä, helppoa ja joustavaa päällepantavaa. Maanantaisin harvoin  tekee mieli pukea kauluspaitaa, ja olo kynähameessakin on hieman tukala. Kun on vielä vähän univelassa viikonlopun jäljiltä, haluaa aamulla jotain nopeasti päälleen. Yleensä nopea pukeutuminen kohdallani tarkoittaa myös tylsää pukeutumista, mutta joskus huomaan tylsyyden muuttuvan asusteilla lopulta ihan kivaksi maanantai-asuksi.

Ja viimeksi kävi juuri niin. Nyhdin vaatekaapistani luottovaatteeni raitapaidan, ja koska en pitkään aikaan ollut käyttänyt farkkuja (minä, vannoutunut farkkutyttö), päätin antaa niille taas mahdollisuuden. Paita ja farkut, jotka eivät aamuhämärässä sukkasilla tassutellessa tuntuneet miltään pukeutumisen Oscar-ehdokkuudelta, saivatkin kivam loppusilauksen viime hetken bleiseristä ja luottosaappaista. Ja kappas, mukava, omaa silmää miellyttävä kokonaisuus oli saavutettu, ja vieläpä tinkimättä mukavuudesta.

Alitajunnassa taisi kummitella aina niin tyylikkään Lintun toukokuinen asu vuodelta 2010.

 

Blesa Zara, paita H&M, farkut Crocker

Parka WESC, huivi Highland Store

Mistä kaikki alkoi? Tyylien nolo historia

Palatte kuitenkin halusta nähdä lähtötilanteeni?
Mietin kauan, voinko kirjoittaa tästä asiasta, sillä tyylimenneisyyteni on niin pimeä, synkkä ja nolo, etten tahtoisi enää muistella koko asiaa. Mutta koska blogini tarkoituksena on seurata tyylillistä kehitystäni, on teidän tietysti nähtävä myös lähtötasoni.

Hyvä on, mutta luvatkaa, ettei kukaan sitten naura?!

Myönnetään, ettei tilanne ole enää ollut ihan niin paha muutaman viime vuoden aikana, kuin mitä se oli esimerkiksi vuonna 2006. Toki pukeuduin silloinkin omalla tyylilläni ja mielestäni coolisti ajan henkeen, mutta nyt kuvia katsellessa sitä pääosin vain miettii, että mitä ihmettä mä olen tuolloin oikein ajatellut?? Jo on korkea aika tehdä tyyliherätys ja täydellinen takinkääntö!

Onko naama nyt peruslukemilla? Hyvä. Sitten mennään!

2004 trendikkäät pikkuletit ja sen ajan jokapäiväinen univormuni: tennarit, kangasvyö, farkut, joku paita vaan. Ja tietty sellainen paita, joka paljastaa navan. Tuolloin ei muistaakseni pahemmin kiinnostanut pukeutuminen, kunhan vain jotain oli päällä, että tarkeni. Farkut näyttää olevan Dieselin. Oikein merkkihousut, katsokaas.

2006 aloin itse värjäämään pikimustaa tukkaani vaaleaksi, joka näkyy (sarcasm alert!) mageana punertavana tyvenä . Se oli silloin tosi upea! Mukana menossa farkut (levenevät, tietty) sekä tuutausarin alun lempimerkkini, Gsus!

2007 vappuna mentiin muodin mukana legginssit ja shortsit jalassa. En vieläkään ymmärrä tuota komboa...pitkät kalsarit, mutta silti shortsit? Eikö sitä voisi sitten ihan vaan käyttää pitkiä housuja koska shortsien ideahan vähän niinkuin kärsii tuosta...? Sarjassamme wattahel?

 

Samanan vuoden bile-eleganssia. Me käytettiin 18-20 vuotiaana ykerhoissa farkkuja ja biletoppeja, eikä kellään olisi tullut mieleenkään käyttää nykyajan 18-vuotiaiden tavoin pikkumekkoja. Olen tosin kuvassa vanhempi eukko jo, mutta suuret korvarenkaat ja vaapaaottelijan voittovyön kokoinen vyönsolki viittaavat 2000-luvun puoliväliin. Muistan noiden korkkareiden olleen tuolloin ihan äärimmäiset korkeat, vaikka korkoa oli vain joku kymmenisen senttiä.

2008 tekorusketus ja tekoblondi tekotukka? Valkoiset pissisfarkut? Tuona kesänä villiinnyin väreistä ja raahasin kotiini kaikki Ginan trikoiset neonväriset rätit, jotka sittemmin myin kyllä kirpparilla toisille pissiksille...

 

Saman vuoden syksyltä, kun keksin mielestäni äärimmäisen upean ja uniikin yhdistelmän miesten valkoisesta kauluspaidasta ja vyötärövyöstä. No, yritystä ainakin oli!

Ja taas ne iänikuiset farkut!  

 

2009 taas se hemmetin hiustenpidennys! Lyhyessä tukassa vielä! Tämä oli katasrofaalisin tyylinetsintävuosi ikinä, ja piti sisällään melkeimpä kaikkea goottiutta lukuunottamattaa. Hankin 50's -mekkoja, tunikaneuleita, legginssejä, murrettuja trikoopaitoja, kirkkaita värejä, taas niitä hemmetin painonnostaja-vyötärövöitä, kuosioksennuksia, you name it. En suostu laittaamaan kuin tämän yhden kuvan.

2010 -vuonna alettiin olemaan jo lähellä. Tai ainakin värimaailma alkoivat olla jo lähellä. Joku tuossa allaolevassa asussa ei silti vaan toimi.

Mutta oppia ikä kaikki. Nimittäin myöhemmin samalta kesältä otetun kuvan asusssa uskoisin viihtyväni tulevanakin kesänä.

2011 kuvia viime kesältä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Oikeaan suuntaan ollaan menossa, ja jatkossa suunta ei ole kuin vain ylöspäin.

Huoh, tässä siis äärimmäisen kiusalllinen tyyliavautuminen vuosistani, joista en niin olisi välittänyt kertoa...En onneksi ole ainoa tyylimokaaja, sillä eiköhän meidän kaikkien menneisyydestä löydy jotain noloa, jonka soisi unohtuva, vai mitä? Heitäpä kommenttiboksiin oma ultimaattisin tyylimokasi, jotta me pukeutumisen amatööritkin saamme hieman vertaistukea!

Syitä ja seurauksia

Minulla ei ole tyylitajua.
Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja muodista, mutta pelkkä harrastuneisuus ei riitä, jos ei ole minkäänlaista sisäsyntyistä tyylitajua, hajua siitä, mitä kannattaa yhdistellä ja mitä ei. Kekseliäisyyttä vaatekappaleiden käytössä, silmää muokata trendejä omaan tyyliin.

Minä en osaa. Olen ollut tyylien sekamelska, rynnännyt ostamaan trendijuttuja niiden kuitenkaan sopimatta siellä pohjalla, syvällä sisimmässäni olevaan tyyliin. Siihen, mitä lopulta haluan olla.Viimeisten vuosien aikana olen ollut yksi tuuliviiri, vauhkonnut niin legginsien, tunkoiden kuin vyötärövöidenkin perään miettimättä sen kummemmin, mitä minä oikeasti haluan. Ja se on loppu nyt!

Haaveenani olisi luoda täydellinen, klassinen ja ajaton vaatekaappi, jossa ei olisi yhtään hutilyöntiä, jossa rakastaisin palavasti joka ikistä vaatetta, ja jossa jokainen vaate sopisi toisen kanssa täydellisesti yhteen.

Minä en osaa sitäkään. Tähän mennessä kaappi on pursuillut "ihan kiva"-vaatteita, tekonahkaisia laukkuja, muovisia kenkiä, "tää oli kiva mut oho ei käykään minkään kanssa"-ostoksia ja "mitähän mä olen oikein ajatellut"-noloja hankintoja. Tähän on tultava muutos!  Jos käy jo kolmeakymppiä, ei voi enää pukeutua vain farkkuihin ja tennareihin. Jos käy toimistotöissä, ei siellä voi muhjutella villasukissa ja virttyneissä polyesterineuleissa.

Viimeaikoina olen inspiroitunut (lue: kopioinut härskisti suoraan) ihailemieni tyylibloggaajien asukokonaisuuksia, opetellut sitä kautta pukeutumaan, harjaannuttanut tyylillistä silmääni. Kulkenut tismalleen samanlaisessa asussa, kuin joku bloggaaja ennen minua. Toivonut, että kopioimalla oppisin rakentamaan sekä vaatekaappiani että omaa tyylitajuani niin, että joku kaunis päivä osaisin ihan itse valita vaatekaapistani mieleisen ylä- ja alaosan ilman, että edellisenä iltana ole kahlannut blogeja läpi törkeän ja ideattoman kopionnin inspiroitumisen toivossa.

Tervetuloa siis seuraamaan härskiä plagiointia, omien ideoiden puutetta ja yks-yhteen jo nähtyjä asukokonaisuuksia! Tämä on Style Stealerin Copycat-blogi. Blogi, jossa mikään ei ole omaa!